Tasa-arvoa vai ei? – Ajatuksia ennen hallinto-oikeutta

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) edustajiston järjestäytymiskokouksessa valittiin ylioppilaskunnalle hallitus vuodelle 2012. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Mikko Puhakka, ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi Marie Okkonen ja toiseksi varapuheenjohtajaksi Jarkko Laine. Hallituksen jäseniksi valittiin Teemu Myllärinen, Jarno Oksanen, Heikki Junkkari, Anna-Kaisa Tolvanen ja Marjo Turunen. Hallitukseen valittiin siis viisi miestä ja kolme naista, mikä ei ole naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1989) 4 a §:n (232/2005) mukainen.

Edustajiston kokouksessa käytettiin useita puheenvuoroja siitä, mikä on lain tulkinta ja tuleeko lakia ylipäätään soveltaa ylioppilaskuntiin. Kyseisen pykälän otsikko ”Julkisen hallinnon ja julkista valtaa käyttävien toimielinten kokoonpano” on yksiselitteinen. ISYY luokittelee itsensä jo sääntöjen 1 §:ssä itsehallinnolliseksi julkisyhteisöksi. Lisäksi ylioppilaskunta käyttää julkista valtaa määrätessään jäsenmaksusta. Yliopisto-opiskelijoilla on yliopistolain (558/2009) 46 §:n 3 momentin mukaan pakkojäsenyys ylioppilaskuntaan. Ylioppilaskunta määrää siis yksipuolisella toimenpiteellä jäsenmaksusta.

 

ISYY:n hallitukseen valitun Teemu Myllärisen kirjoituksessa syytetään oppositioon jätettyjen demariopiskelijoiden, vasemmisto-opiskelijoiden ja vihreiden opiskelijoiden käyttäneen tasa-arvolakia lyömäaseena ja keppihevosena. Myllärinen syytti myös hallituksen ulkopuolelle jätettyjä ryhmiä populismista. Toimikautensa päättävän edustajiston kokouksessa kokoomusopiskelijoiden Markus Kytölä vaati tasa-arvolain noudattamista valitessa opiskelijaedustajia yliopiston hallitukseen. Tasa-arvolaki kelpaa siis kokoomuslaisille silloin, kun sitä sovelletaan heidän aloitteesta.

 

Myllärinen vetoaa kirjoituksessaan perustuslain 6 §:ään. Hänen mukaansa muunlainen hallitus olisi syrjinyt häntä, koska hän on mies. Esittämässäni hallitusratkaisussa hän olisi mahtunut hallitukseen, eli kyseessä ei ole millään tapaa toiminta häntä vastaa. Mielenkiintoista on muutenkin vedota pykälään, joka nimenomaan velvoittaa säätämään tasa-arvolain, jonka tavoitteena on edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.

 

Ihan vain tiedoksi, demariopiskelijat näkevät tasa-arvon ja lain noudattamisen yleensäkin tärkeänä eikä voi hyväksyä syytöksiä. Tasa-arvon toteuttamiseksi esitin edustajiston kokouksessa hallituspohjaa, joka oli lain mukainen. Äänestyksen jälkeen edustajisto hyväksyi Puhakan esityksen hallituksesta. Koko oppositio jätti hallituksen valinnasta eriävän mielipiteen ja valmistautuu aloittamaan prosessin hallinto-oikeudessa laittoman päätöksen kumoamiseksi.

 

Tasa-arvolain mukaan sukupuolikiintiöistä voidaan poiketa erityisestä syystä. Kokouksessa kukaan ei esittänyt erityistä syytä, miksi säännöksestä tulisi poiketa. Kyseisen pykälän kolme momentissa todetaan, että jokaisen tahon tulisi esittää mahdollisuuksia mukaan kumpaakin sukupuolta. Myllärinen hallitusneuvottelujen vetäjänä ei siis nähnyt missään vaiheessa lain noudattamista tarkoituksen mukaisena, kun ei vaatinut sitä hallitukseen otettavilta ryhmiltä. Oikeiden eli kokoomusopiskelijoiden ryhmä esitti hallitukseen kahta miestä (Puhakkaa ja Mylläristä).

 

Edustajiston kokouksessa käydyssä keskustelussa hallitusryhmien edustajat pitivät esimerkiksi kampusten välistä tasa-arvoa tärkeämpänä kuin sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kaunis ajatus ja se olisi toteutunut myös omassa esityksessäni. Kampusten välinen tasa-arvon esittäminen ei siis estäisi sukupuolten välistä tasa-arvoa, joka on lakisääteinen seikka. Kampusten välisestä tasa-arvosta ei ole säädetty edes ISYY:n säännöissä. Edelleen kaunis ajatus, mutta ei millään tapaa relevantti seikka, kun keskustellaan ainoastaan lain tarkoituksesta.

 

Lopuksi todettakoon, että oppositioon jätettyjen ryhmien tavoitteena on vain lain noudattaminen, eikä käyttää lainsäädäntöä yksittäisten ihmisten vastustamiseen.